Tuppi-korttipelin säännöt ja pelin kulku

Tuppi on perinteinen suomalainen tikkipeli, joka on syntynyt Pohjois-Suomessa ja levinnyt sieltä opiskelijoiden mukana ympäri maata. Peliä pelataan neljän hengen porukassa kahtena parina, tavallisella korttipakalla ja ilman valttia. Säännöt ovat helpot oppia, mutta pelissä riittää taktista syvyyttä pitkäksi aikaa – etenkin sen erikoisen pisteytyksen ansiosta. Tässä oppaassa käydään läpi tupin säännöt ja pelin kulku suomalaisittain: tarvikkeet, huudot, tikkien pelaaminen sekä se, miten peli voitetaan.

Mikä tuppi on?

Tuppi kuuluu whist-tyyppisten korttipelien perheeseen ja on käytännössä niin kutsutun Minnesota- eli norjalaisen whistin suomalainen muunnelma. Peliä kutsutaan toisinaan myös nimellä neljän tuppi, koska sitä pelataan nimenomaan neljän pelaajan voimin kahtena vastakkain istuvana parina.

Peli on vahvasti pohjoissuomalaista ja lappilaista kulttuuria: siitä on kirjoitettu kokonaisia kirjoja osana pohjoisten korttipelien perinnettä, ja Lapissa toimii tuppikerhoja, jotka järjestävät jopa Suomen mestaruuskilpailuja. Tuppia ei perinteisesti pelata rahasta, vaan se on seurapeli, jossa parien välinen kamppailu ja pienet psykologiset kujeet ovat pääosassa.

Tarvikkeet ja valmistelut

Tuppiin tarvitaan vain tavallinen 52 kortin korttipakka (jokerit otetaan pois) ja neljä pelaajaa. Pelaajat jaetaan kahteen pariin, ja parin jäsenet istuvat pöydässä vastakkain. Näin jokaisen pelaajan molemmin puolin istuu vastustaja.

• Parit ja paikat: parit voidaan arpoa nostamalla kortit pakasta. Kaksi korkeimman kortin nostanutta muodostavat parin kahta matalinta vastaan. Tasatilanne nostetaan uudelleen.
• Jakaminen: jakaja sekoittaa pakan, ja oikealla puolella istuva nostaa. Kortit jaetaan yksitellen, kunnes jokaisella pelaajalla on 13 korttia. Jakovuoro kiertää myötäpäivään kädestä toiseen.
• Pelisuunta: peliä pelataan myötäpäivään.

Korttien arvojärjestys

Tupissa korttien arvojärjestys on sama jokaisessa maassa, korkeimmasta matalimpaan:

ässä (A) > kuningas (K) > kuningatar (Q) > sotamies/jätkä (J) > 10 > 9 > 8 > 7 > 6 > 5 > 4 > 3 > 2.

Ässä on siis korkein kortti. Poikkeuksena on sooli-huuto, jossa ässästä tulee pakan matalin kortti (lisää siitä alempana). Tupissa ei ole lainkaan valttimaata – mikään maa ei voita toista, vaan jokainen tikki ratkeaa pelatun maan sisällä.

Huudot: rami ja nolo

Ennen kuin tikkejä aletaan pelata, ratkaistaan kumpaa pelimuotoa kädessä pelataan. Tämä tehdään äänettömällä huudolla: jokainen pelaaja asettaa pöydälle yhden kortin kuvapuoli alaspäin. Kortin väri kertoo huudon:

• Punainen kortti (hertta tai ruutu) = rami. Pyrkimyksenä on voittaa mahdollisimman monta tikkiä.
• Musta kortti (pata tai risti) = nolo. Pyrkimyksenä on välttää tikkejä.

Huutokortiksi ei saa käyttää kakkosta eikä kuvakorttia (sotamies, kuningatar, kuningas). Kortit käännetään esiin yksi kerrallaan vuorojärjestyksessä. Ensimmäinen pelaaja, joka näyttää punaista (rami), keskeyttää huudot ja hänestä tulee pelinjohtaja. Jos kukaan ei huuda ramia eli kaikki näyttävät mustaa, käsi pelataan nolona. Jos pelaajalla ei ole sopivaa korttia huutoon, hän saa ilmoittaa huudon suullisesti. Huudon jälkeen huutokortit otetaan takaisin käteen ja varsinainen peli alkaa.

Rami

Ramissa parit tavoittelevat tikkejä. Voittoon tarvitaan enemmistö eli vähintään seitsemän tikkiä 13:sta. Pelin aloittaa ramin huutajan oikealla puolella istuva pelaaja (eli vuorossa juuri ennen huutajaa ollut pelaaja).

Nolo

Nolossa tavoite on päinvastainen: tikkejä yritetään välttää. Voittaa se pari, joka saa vähemmän tikkejä. Nolossa ensimmäisen tikin aloittaa jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja (etukäsi).

Sooli

Jos vastustajat huutavat ramin, kumpi tahansa puolustajista voi vielä huutaa soolin ja pelata yksin vastustajia vastaan. Soolissa:

• soolin huutajan parin pelaaja jää käden ajaksi sivuun eikä osallistu peliin;
• ässästä tulee maansa matalin kortti, muuten arvojärjestys säilyy;
• soolin huutaja pelaa jokaiseen tikkiin viimeisenä, ja hänen tavoitteenaan on olla ottamatta yhtään tikkiä.

Jos soolin huutaja selviää ilman ainuttakaan tikkiä, hänen parinsa saa 24 pistettä. Jos hän joutuu ottamaan yhdenkin tikin, vastustajat saavat 24 pistettä. Huomaa, että turnaussäännöissä soolia ei yleensä käytetä.

Pelin kulku

Varsinainen peli etenee tuttuun tikkipelityyliin. Aloittaja pelaa minkä tahansa kortin pöytään, minkä jälkeen muut pelaavat vuorollaan myötäpäivään yhden kortin.

• Maapakko: pelaajan on tunnustettava maa eli pelattava samaa maata kuin tikin avaaja, jos sitä on kädessä. Jos kyseistä maata ei ole, saa pelata minkä tahansa kortin.
• Ei valttia: koska valttia ei ole, tikin voittaa avatun maan korkein kortti. Muiden maiden kortit eivät voi voittaa tikkiä.
• Tikin voittaja aloittaa: tikin voittanut pelaaja aloittaa seuraavan tikin.
• Tikit näkyviin: voitetut tikit asetetaan tyypillisesti näkyviin pöydälle, jotta kaikki voivat seurata pelitilannetta.

Käsi koostuu 13 tikistä, eli kaikki kortit pelataan loppuun. Tuppi muistuttaa pelin kulultaan muita tikkipelejä, kuten hertta-korttipeliä, jossa niin ikään vältellään tiettyjä kortteja.

Pisteytys ja nousu

Tupin pisteytys on sen erottuvin piirre ja se, mikä tekee pelistä suomalaisittain omaleimaisen. Pisteet lasketaan sen mukaan, kuinka selvästi käsi voitettiin.

Rami-pelin pisteet

Ramissa voittaja (vähintään seitsemän tikkiä saanut pari) saa neljä pistettä jokaisesta kuuden ylittävästä tikistä. Seitsemän tikkiä tuottaa siis 4 pistettä, kahdeksan 8 pistettä ja niin edelleen aina 13 tikin 28 pisteeseen asti.

Jos ramin huutanut pari häviääkin käden eli vastustajat saavat enemmistön, puhutaan ramin ryöstöstä. Tällöin voittanut puoli saa kaksinkertaiset pisteet eli kahdeksan pistettä jokaisesta kuuden ylittävästä tikistä. Ramin huutaminen on siis myös riski.

Nolo-pelin pisteet

Nolossa pisteet saa se pari, joka otti vähemmän tikkejä. Kuudesta tikistä saa neljä pistettä, ja jokainen tikki tämän alle tuo neljä pistettä lisää. Viisi tikkiä tuottaa siis 8 pistettä, neljä tikkiä 12 pistettä ja täydellinen nolla tikkiä 28 pistettä.

Huomaa, että tarkat pistemäärät ja käsirajat vaihtelevat alueittain ja kerhoittain. Sopikaa pisteytys ja mahdolliset erikoissäännöt ennen pelin aloittamista.

Nousu ja pelin voittaminen

Tupin pisteiden keräämistä kutsutaan nousuksi. Vain yksi pari voi kerrallaan pitää pisteitä hallussaan, ja tätä paria sanotaan olevan ”ylhäällä” tai ”nousussa”. Tämä toimii näin:

• kun pari voittaa käden, se kerää pisteitä ja nousee;
• jos nousussa oleva pari häviää seuraavan käden, sen pisteet tippuvat kerralla nollaan;
• voittoon tarvittavat pisteet on siis kerättävä peräkkäisissä käsissä ilman, että vastustaja pääsee väliin pisteille.

Peli päättyy, kun jompikumpi pareista saavuttaa 52 pistettä. Hävinnyttä paria sanotaan leikkisästi ”pantavan tuppeen” – tästä peli on saanut nimensäkin. Koska tarkka tikkimäärä ei ratkaise voittoa vaan nousu, selvästi hävityn käden voi lopettaa kesken, kun lopputulos on jo varma.

Yleisiä virheitä ja aloittelijan vinkit

• Huudon väärä väri: muista, että punainen tarkoittaa ramia ja musta noloa – moni sekoittaa värit aluksi.
• Maapakon unohtaminen: samaa maata on aina pakko pelata, jos sitä on kädessä. Vasta sitten saa pelata muuta.
• Parin huomiotta jättäminen: tuppi on paripeli. Mieti aina, auttaako korttisi paria vai vastustajaa – etenkin nolossa, jossa paria ei kannata ”syöttää” tikeillä.
• Nousun unohtaminen: pidä mielessä, kumpi pari on nousussa. Joskus kannattaa pelata puolustavasti ja estää vastustajan nousu sen sijaan, että tavoittelee omaa maksimipistemäärää.
• Riskialtis rami: älä huuda ramia heikolla kädellä – ryöstetty rami antaa vastustajalle tuplapisteet.

Turnaussäännöt ja tuppi harrastuksena

Vakavammassa, kilpailullisessa pelissä sääntöjä tarkennetaan. Yleisiä turnauskäytäntöjä ovat:

• soolia ei käytetä lainkaan;
• huutamiseen voidaan käyttää erillisiä huutokortteja tavallisten pelikorttien sijaan;
• eleillä tai merkeillä viestiminen parille on ehdottomasti kielletty, vaikka se on perinteisesti kuulunut rentoon kotipeliin;
• peli voidaan päättää ennalta sovitun käsimäärän (tyypillisesti 16–24 käden) jälkeen, jos kumpikaan pari ei ole vielä saavuttanut 52:ta pistettä; tällöin voittaa eniten pisteitä nousussa kerännyt pari.

Tuppi elää vahvana etenkin Lapissa, jossa toimii tuppikerhoja ja järjestetään kilpailuja aina Suomen mestaruudesta asti. Jos haluat tutustua muihin suomalaisiin korttipeleihin, tutustu myös paskahousun sääntöihin ja klassiseen pasianssiin. Tikkipelien ja korttipelien ystäville sopivat myös Skip-Bon ohjeet sekä perinteisen UNO:n säännöt.

Kenelle tuppi sopii?

Tuppi sopii erinomaisesti kaikille, jotka pitävät taktisista paripeleistä ja tikkipeleistä. Säännöt ovat niin yksinkertaiset, että uusi pelaaja pääsee mukaan muutamassa minuutissa, mutta nousupisteytys ja huutojen taktikointi antavat kokeneellekin pelaajalle paljon mietittävää. Koska peliä ei tarvitse pelata rahasta ja siihen tarvitaan vain tavallinen korttipakka, se on edullinen ja helposti aloitettava seurapeli mökille, pelikerhoon tai illanviettoon.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Kuinka monta pelaajaa tuppiin tarvitaan?

Tuppia pelataan neljällä pelaajalla, jotka muodostavat kaksi paria. Parin jäsenet istuvat pöydässä vastakkain, joten jokaisen vieressä istuu vastustaja.

Mitä eroa on ramilla ja nololla?

Ramissa tavoitellaan mahdollisimman montaa tikkiä, ja voittoon tarvitaan vähintään seitsemän tikkiä. Nolossa taas yritetään saada mahdollisimman vähän tikkejä, ja voittaa se pari, jolla on vähemmän tikkejä. Huudon väri kertoo pelimuodon: punainen on rami ja musta nolo.

Onko tupissa valttia?

Ei ole. Tuppi pelataan aina ilman valttia, joten jokaisen tikin voittaa avatun maan korkein kortti. Mikään maa ei ole toista vahvempi.

Mitä tarkoittaa, että pari on ”nousussa”?

Nousussa oleva pari on se, joka pitää pisteitä hallussaan. Vain yksi pari voi kerätä pisteitä kerrallaan. Jos nousussa oleva pari häviää käden, sen pisteet putoavat nollaan, joten voittoon tarvittavat 52 pistettä on kerättävä peräkkäisissä käsissä.

Voiko tuppia pelata netissä?

Kyllä, tupista on tehty myös digitaalisia versioita ja sovelluksia, joilla peliä voi harjoitella yksin tekoälyä vastaan tai pelata kavereiden kanssa. Perinteisesti tuppia pelataan kuitenkin pöydän ääressä oikealla korttipakalla.