Sisällysluettelo
Korttipelit ovat ajattomia viihdykkeitä, jotka yhdistävät sukupolvia ja kulttuureja, tarjoten iloa niin lapsille kuin kokeneillekin pelaajille. Pasianssi erottuu yhtenä tunnetuimmista yhden hengen korttipeleistä. Sen suosio perustuu ihanteelliseen tasapainoon, ja sen säännöt ovat niin yksinkertaiset, että yli 95 % uusista pelaajista oppii perusasiat jo ihan muutamassa minuutissa. Tilastollisesti vain noin joka kolmas peli on kuitenkin oikeasti voitettavissa. Tämä houkuttelee sekä rentoon pelaamiseen että strategiseen ajatteluun.
Mikä on Pasianssi?
Pasianssilla tarkoitetaan korttipelien ryhmää, joita voi pelata yksin. Niiden juuret ulottuvat 1700-luvun Eurooppaan, ja Ranska mainitaan usein pelin synnyinpaikkana. Tämä pelimuoto levisi nopeasti eri maihin ja saapui myöhemmin myöskin tänne Suomeen, jossa siitä tuli nopeasti suosittu ajanviettotapa. Kun kotitietokoneet yleistyivät 1900-luvun lopulla, näitä pelejä sisällytettiin myös moniin tietokoneisiin, mikä vahvisti niiden klassikkoasemaa.
Vaikka Pasianssi onkin monen yksin pelaavan korttiharrastajan valinta, kannattaa muistaa, että paskahousu on toinen suosittu korttipeli, joka tuo iloa yhteisiin pelihetkiin. Tässä blogitekstissä tutkiskellaan kuitenkin tarkemmin näiden yksinpelattavien korttipelien pitkää perinnettä, sääntöjä, taktiikoita sekä niihin liittyviä pieniä iloja ja pohditaan, miksi ne kiehtovat sekä kokeneita että aloittelevia pelaajia.
Pasianssi säännöt ja pelin eteneminen
Pasianssi, joka tunnetaan usein myös nimellä Klondike, on perinteinen korttipeli, jossa yhdistyvät tuuri ja taktisuus. Peli alkaa seitsemällä korttipinolla, joissa korttien määrä kasvaa vasemmalta oikealle, ja vain päällimmäiset kortit ovat näkyvissä. Tavoitteena on rakentaa neljä maakohtaista pinoa ässistä kuninkaisiin. Kortteja siirretään pelialueella laskevassa järjestyksessä, käyttäen vuorotellen eri värejä, ja vain kuninkaat tai kuninkaalla alkavat sarjat voidaan asettaa tyhjään kohtaan.
Kun näkyviä siirtoja ei ole, pelaaja nostaa kortteja nostopakasta (yleensä yksi tai kolme korttia kerrallaan pelivariaatiosta riippuen). Pelin edetessä kuvapuoli alaspäin olevat kortit paljastuvat ja tulevat käyttöön. Voittoon päädytään, kun kaikki kortit on siirretty perustapinoihin, mutta korttien sekoituksen ja piilotettujen korttien vuoksi kaikki pelit eivät kuitenkaan ole voitettavissa. Tämä sattuman ja taidon sekoitus onkin yksi syy tämän yksinpelattavan korttipelin suureen suosioon.
Kuinka kortit jaetaan oikein pelin alussa?
Alussa kortit jaetaan seitsemään pinoon vasemmalta oikealle. Ensimmäisessä pinossa on yksi kortti, toisessa kaksi, kolmannessa kolme ja niin edelleen, kunnes seitsemännessä pinossa on seitsemän korttia. Jokaisen pinon päällimmäinen kortti asetetaan kuvapuoli ylöspäin, ja loput kortit jäävät kuvapuoli alaspäin. Loput korteista muodostavat nostopinon. Tämä valmistelu luo pelialustan, jossa näkyvät ja piilotetut kortit sekoittuvat, mikä lisää pelin haasteita ja strategista syvyyttä.
Pelipöydän rakenne ja korttien asettelu
Kuten mainittu, pelipöytä järjestetään seitsemään pinoon, joiden korttimäärä kasvaa yhdestä aina seitsemään vasemmalta oikealle siirryttäessä ja ylijääneet kortit asetetaan nostopinoksi, jota voidaan hyödyntää pelin edetessä.
Miten pasianssin voi voittaa?
Voittaaksesi tämän pelin sinun täytyy siirtää kaikki kortit neljään maakohtaiseen pinoon ässästä kuninkaaseen. Voitokas pelaaminen edellyttää korttien tarkkaa järjestämistä pelialueella, niiden siirtelemistä laskevassa järjestyksessä ja värejä vaihdellen sekä nostopinon harkittua käyttämistä, kun tarjolla ei ole enää toimivia siirtoja. Huolimatta taidokkaasta pelaamisesta, perinteisen Klondiken voittomahdollisuudet ovat vain noin 30–35 %, koska monet jaot ovat ratkaisemattomia korttien sekoituksen ja jaon takia. Tämä sattuman ja strategian yhdistelmä tekee pelistä mielenkiintoisen ja haastavan.
Tehokkaimmat strategiat pelaamiseen
Tehokkaimmat strategiat keskittyvät käytettävissä olevien siirtojen maksimoimiseen—kuten piilossa olevien korttien paljastamiseen mahdollisimman aikaisin, siirtoihin, jotka vapauttavat kuvapuoli alaspäin olevia kortteja, sekä tyhjien pöytäpaikkojen harkittuun hallintaan siten, että kuninkaat asetetaan niihin vain silloin kun siitä on oikeasti hyötyä. Näiden taktiikoiden hallinta voi nostaa pelaajan voittomahdollisuudet noin 30–35 prosentin keskitasosta lähemmäs teoreettista maksimia, joka saavutetaan ratkaistavissa olevissa jaoissa.
Pisteytys
Pisteytys perustuu yleensä tehtyjen siirtojen määrään sekä pelin suorittamiseen kuluneeseen aikaan tai tiettyihin toimintoihin. Pisteytys vaihtelee hieman eri versioiden välillä. Monissa Klondiken digitaalisissa versioissa pisteitä saa korttien siirtämisestä peruspinoihin, ja nopeudesta sekä peräkkäisistä siirroista voi saada lisäpisteitä. Joissakin versioissa pisteitä saatetaan vähentää, jos kortteja käytetään nostopakasta tai kun siirtoja perutaan. Pisteytysjärjestelmät vaihtelevat eri versioiden ja alustojen välillä, mikä tuo peliin lisää haastetta ja kannustaa parantamaan suoritusta.
Pelin historia
Yksinpelattavien korttipelien historia ulottuu 1700-luvun Eurooppaan, ja niiden varhaisia mainintoja löytyy saksankielisistä teksteistä vuodelta 1783. Alunperin näitä pelejä pelattiin kilpailuina, mutta ajan myötä niistä muodostui suosittu yksinpelattava korttipeli. Peli saavutti erityistä suosiota 1800-luvulla, varsinkin Ruotsissa, missä opaskirjat auttoivat levittämään sen mainetta. Ranskassa peli tunnettiin nimellä ”patience,” joka tarkoittaa kärsivällisyyttä, ja moni nykyisistä pasianssin termeistä juontaakin juuri ranskasta. Klondiken suosio kasvoi huomattavasti 1990-luvulla, kun Microsoft sisällytti sen Windows-käyttöjärjestelmäänsä, tehden pelistä maailmanlaajuisesti tunnetun.
Tunnetuimmat pasianssi pelit
Satojen eri peliversioiden joukosta muutama on saavuttanut pysyvän suosion niiden helppokäyttöisyyden ja ainutlaatuisen pelitavan ansiosta. Klondike (jota usein kutsutaan yksinkertaisesti ”pasianssiksi”), Spider ja Vapaakenttä kuuluvat suosituimpiin vaihtoehtoihin, ja erityisesti Klondike tunnetaan laajalti, koska se on ollut esiasennettuna kaikissa Windows-tietokoneissa jo vuosikymmenten ajan.
Spiderpasianssi
Spider on laajasti tunnettu yhtenä vaativimmista ja strategisimmista pasianssipeleistä, ja se viehättää pelaajia, jotka kaipaavat haastetta ja syvyyttä yksin pelattaviin korttipeleihin. Toisin kuin Klondike tai muut yhden pakan versiot, Spider hyödyntää kahta tavallista 52 kortin pakkaa, elikkä yhteensä 104 korttia. Tämä tuo peliin huomattavasti enemmän haastetta ja edellyttää pelaajalta edistynyttä strategista ajattelua.
Spiderin alussa 54 korttia jaetaan kuvapuoli alaspäin kymmeneen pöytäriviin—kuuteen riviin tulee kuusi korttia ja neljään loput viisi korttia. Ainoastaan jokaisen rivin päällimmäinen kortti käännetään näkyviin. Loput 50 korttia muodostavat nostopinon, josta pelaaja voi jakaa lisäkortteja pöytään pelin edetessä.
Pyramidipasianssi
Pyramidi on erottuva ja mukaansatempaava pasianssipelimuoto, joka tunnistetaan pyramidin muotoisesta asetelmastaan sekä laskutaitoa vaativasta korttiparien yhdistelystä. Tämä peli tarjoaa nopean ja helpon aloituksen sekä erityisiä haasteita, jotka edellyttävät, että pelaaja suunnittelee siirtojaan useita askeleita eteenpäin.
Yksi Pyramidin tunnusomaisista piirteistä on sen verrattain alhainen voittoprosentti muihin pasianssiversioihin verrattuna. Keskimäärin vain noin yksi viidestäkymmenestä pelistä, eli noin kaksi prosenttia, voidaan voittaa täydellisellä pelillä ilman laajaa uudelleenjakamista, mikä tekee siitä haastavamman kuin esimerkiksi perinteinen Klondike.
Vapaakenttä
Toinen mielenkiintoinen versio on Freecell eli vapaakenttä, joka erottuu joukosta vahvalla strategiakeskeisyydellään. Vapaakenttä on erityisen kiinnostava, sillä lähes jokainen jaettava pelitilanne on ratkaistavissa: yli 99,99 % kaikista mahdollisista jaoista voidaan saada päätökseen oikealla strategialla. Sähköisissä versioissa on todistetusti löytynyt vain hyvin vähän jakoja, joita ei voi voittaa.
Vapaakentässä käytetään yhtä 52 kortin pakkaa, joka jaetaan kuvapuoli ylöspäin kahdeksaan pöytäriviin, mikä antaa pelaajille täyden näkyvyyden kaikkiin kortteihin heti alusta alkaen—toisin kuin useimmissa pasianssipeleissä, joissa osa korteista on piilossa. Pelin päätavoite on siirtää kaikki kortit neljään yläruutuun maittain nousevassa järjestyksessä ässästä kuninkaaseen.
Klondike pasianssi
Pasianssi yhdistetään usein klassiseen Klondike-versioon, mutta todellisuudessa siihen kuuluu monia mielenkiintoisia muunnelmia, jotka tuovat oman lisänsä perinteiseen yksinpelattavaan korttipeliin. Klondike on yhä se kaikista tunnetuin ja laajimmin pelattu variaatio, jossa käytetään yhtä pakkaa ja tavoitteena on rakentaa neljä maakohtaista pinoa ässästä kuninkaaseen.
Pelissä tarvitaan kärsivällisyyttä, strategiaa ja taitoa. Klondiken suosio kasvoi merkittävästi, kun sen digitaalisia versioita lisättiin varhaisille Microsoft Windows -tietokoneille, jolloin miljoonat pelaajat löysivät tiensä sen simppelin mutta haastavan pelielämyksen pariin.
